Oukei. Täällä sitä sitten ollaan. Aika uskomatonta.

Ensimmäinen ilta on menossa ja ensimmäinen hetki rauhoittua koitti nyt. Tänään 15.2.2008 olen siis saapunut määränpäähäni Emdeniin. Matka meni yllättävän nopeasti, vaikka kyllä loppumatkasta jo meinasi virta loppua.

Lentokoneella matkustaminen ei ollutkaan ihan hirveetä. Eli kiitos kaikille, jotka niin ovat väittäneet;p Selvisin kuin selvisinkin hengissä:D Bremen Hauptbahnhof oli se, mitä ensimmäisenä sanoin saksaksi ja arvatkaa mitä... Taksikuski vei mut ihan oikeaan paikkaan:) kyyti oli kaikenlisäks suhteellisen halpa. Juna-asemalla oli mukava syödä patonki, joka oli täytetty suomalaisella juustolla ja salamilla:)

Tänne päästyäni vuokraisäntäni nouti minut asemalta ja toi tänne lukaaliini. Pieniä ja suuria väärinkäsityksiä oli ilmeisesti päässyt käymään, mutta niistä selvittiin parilla hölmöllä ilmeellä. Minä ainakin. Kämppäkavereinani ovat Fernando ja Caroline, joita en ole nähnyt vieläkään. Tulevat kotiin kuulemma jossain vaiheessa viikonloppua. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Ilmeisesti olen ainut, joka on viikonloppuisin täällä, mutta onpa sitten aikaa itselleen tai jotain. No saanpä pitää patteria täysillä eikä kukaan valita. Soitinkin jo äidille, että lähettää mulle villasukat tänne. Ulkona on lämpimämpi ku suomessa, mutta sisällä kun on se sama 15 astetta lämmintä ku ulkona ni ei sovi mulle. Ja halvatun kokolattiamatot.

Taitaa meikäläiselle kostautua liikkumattomuus, kun vanhempien nurkissa kaikki tuli nenän eteen ja nyt lähin kauppa on kilometrin päässä. Ja sen sisällä pitää kävellä kilometri, että pääsee ruokakauppaan. Nyt ei lähisiwat kyl pärjää mun pikku lähikaupalle. En tiedä kai tuo on jotain ideaparkin tapasta, ainakin kokosta. Ja hei kaupassa oli kaikki tavarat erilaisissa paketeissa ja mä ainakin suurinpiirtein ymmärsin mitä päällä luki:D Osti vaan kaikkea mitä oli suomessakin nähnyt niin tiesi et hyvin menee. Ruisleipää on kyllä nyt jo ikävä. Ehkä jotain muutakin :) <3