tästäkin tuli sitten yksi näistä minun unohtamistani blogeista. ajatus oli hieno että kirjoittaisin tänne aina mitä olen tehnyt ja myöhemmin luen mut ku fakta on se et mitään ei tapahu... paha kirjoittaa mitään. noh tuli nyt suomen reissu tehtyä pääsiäisenä ja on kaks ihmistä joiden seuraan en enää ihan vain kolmisteen lähde... juttujen taso oli jotain niin nollaa välillä... mutta no ainakin ne kesti mua sen päivän mikä oli iso saavutus koska väsymys ja vitutus oli ihan omaa luokkaansa...

tiedättekö, joskus tulee sellanen ristiriitanen olo et luojan kiitos mä oon täällä tuhansien kilometrien päästä jokaisesta siellä olevasta, sitten taas on niin ikävä. jännä miten toisia on ikävä koko ajan ja sit taas vain nauttii siitä et jos joku ärsyttää ni nappi kirjaudu ulos pelastaa kaiken....siitä et yks ihminen on siellä ja mä täällä. se on parasta. harmi vain ettei se tarkota et siitä pääsis eroon. se kun on niitä joista ei pääse ikinä eroon. syntymävika niin sanotusti........